Oli aivan mahtavaa päästä avaamaan rulliskausi jo huhtikuussa! Lähdin Saaristokadun kiekalle ja otin kameran mukaan.
Ensimmäinen sitruunaperhonen tuli vastaan jo Jynkässä hieman ennen Puustilantietä.
Tämä "perho" mateli vastaan Keilankannan liikenneympyrässä.
Pidin pienen juomapaussin Saaristokadun yhden sillan kupeessa ja ihmettelin samalla jäälatujen sulamista. Puolen vuoden päästä on taas hiihtokausi.
Linnut lauloi täysin rinnoin, mutta yhtäkään en saanut kameran tähtäimeen (bongasin sen sijaan itseni eh-eh).
Leskenlehtiä oli kuvattavaksi sitäkin enemmän.
Matka jatkui Ykkösrastin kulmille. Ylämäessä Bellan kohdilla syke nousi 162:een. Hieman jo puuskututti.
Ennen Särkiniemeä hoksasin valkoista mattoa, mutta lunta se ei ollut. Ei kyllä apilaakaan. Mitä lie valkoista kevätkasvajaa.
Skilloja bongasin muutaman ja...
...kauniin neitoperhon, joka heti kuvaamisen jälkeen pölähti lentoon ja löysi itselleen aviopuolison.
Kotona jälleen. Hikisenä, väsyneenä, mutta todella tyytyväisenä. Aikaa reissulla kului 1:45, keskisyke oli 132 ja maksimisyke käväisi 173:ssa juuri ennen kotikujaa. GPS oli sammunut kesken matkan, joten kilometrit jäi tältä kertaa tilastoimatta. Huomenna taidan hypätä fillarin selkään.
2 kommenttia:
Kiva matkakertomus upeissa maisemissa. Onnistuit nappaamaan hienoja kuviakin.
Kiitos Riitta =o). Yritin olla kaatumatta, kun napsin kuvia vauhdissa. Hiekanjyvät rullien alla voi tökätä joskus tosi inhottavasti.
Lähetä kommentti